En tiedä, johtuuko tästä blogista vai mistä, mutta teen aivan hyperaktiivisena käsitöitä. Olen viime aikoina pyrkinyt keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, mutta huonosti se näyttää onnistuvan.

Eilen ompelin vihdoin ja viimein lapsille trikoopaidat. Toisen kankaan olen ostanut jo vuosi sitten, toisen jo keväällä. Sain ne sentään leikattua joku kuukausi sitten. Eilen sitten surauttelin ne paidoiksi, vielä puuttuu ompelukoneosuus ja kaulukset. Sittenpä on taas kummallekin kaksi uutta paitaa. Tosin meidän huushollissa ei kyllä tarvittaisi yhtään lisää vaatteita, varsinkaan trikoopaitoja.

Omppuhuivi sujuu melko hyvin, mutta eilen tuli ensimmäinen tenkkapoo. Olin onnistunut lisäämään yhden silmukan, jonka ajattelin huomaamattomasti kaventaa. Seuraavalla kierroksella petokseni näkyi selvästi, joten sitä pitää purkaa. Tästä ärsyyntyneenä siirryin seuraavaan työhön, vaikka purkamista ei ole montaa silmukkaa. Tämä osoittaa minun pitkäjänteisyyteni!

Aloitin toista lahjatyötä, se kun oli helpompi tekele leffaa katsoessa kuin mohairhuivi. Katsoin eilen vihdoinkin Corpse Briden loppuun, ja olihan se aika söpö synkästä tunnelmasta huolimatta.

Tänään lähden katsomaan raskaana olevaa kaveriani (hänellä on tänään la!) ja sitä tekosyynä käyttäen ajatuksena on käydä samalla lankakaupassa, kun kerran samalle paikkakunnalle lähden. Varastossa on monta kiloa lankoja, mutta tällä vauhdilla eiköhän ne sieltä hupene..