Tuntuu, ettei mikään innosta. Keskeneräisiä töitä olen yrittänyt tehdä ja miettiä seuraavia aloitettavia juttuja. Eilen sain lahjatyön valmiiksi, se on nyt levityksessä, mutta en ole vielä varma, uskallanko sitä teille esitellä. Pitää ensin varmistaa ajankohta, jolloin annan lahjan saajalleen.

Novitan bolero ei etene sitten yhtään. Taitaa olla viimeinen kerta, kun teen molemmat hihat yhtä aikaa. Hiat eivät lopu ikinä! Rakastan kyllä pitkiä hihoja, mutta tuntuu, että en ikinä saa noita valmiiksi.

Reissusukista (jotka muuten nimesin faarin linkkureiksi) toinen on valmis ja toinen on kantapäänaloittamisvaiheessa. Pyykkikone laulaa taas, Mimmi oli pissannut yöllä sänkyyn, joten pestävää riittää. Aion heittää toisen vähemmän huovuttuneen lapasen johonkin koneelliseen, josko saisin nekin vihdoin valmiiksi.

Huomasin, että Suuren Käsityölehden Parhaat Neuleet-liite on ilmestynyt, eikä se ole kolahtanut meidän laatikkoon ollenkaan! Hätähousuna soitin jo asiakaspalveluun, josta lupasivat lähettää minulle uuden kappaleen, jos edellinen on kadonnut matkalla. Minä olen ihan pistoksissa täällä, miksi en pääse jo selailemaan sitä!

Jotain positiivista sentään on tänään tapahtunut, ja aion juhlistaa sitä lankaostoilla, kunhan pääsen yksin kaupungille. Perussairauteni vuoksi hemoglobiinini laski kesällä anemian tasolle lukemaan 78. Rautakuurien ansiosta hb oli tänään verikokeissa kyynärtaipeesta otetulla pikatestillä 107! Sitä sietääkin jo juhlia kivoilla lankakerillä, eikös vain?