Ei huvita mikään. Lohikäärmehuivista puuttuu reunavirkkaukset, Mimmin palmikkoliivistä löytyi virhe (ylimääräinen nyppy väärässä paikassa), ja Emännän polvisukan kärkikavennuksista puuttuu ehkä kaksi kerrosta.

Selityksiä: minulla ei tarpeeksi isoa virkkuukoukkua (muistelin, että minulla olisi kasin koukku jemmassa, ja siellä se tosiaankin on: jemmassa. Ei mitään hajua missä). Liivin purkaminen harmittaa, ja koska sen piti olla valmis jouluksi yhdessä Kimulin vastaavan ja Emännän erilaisen liivin kanssa, niin koska en saa ensimmäistäkään liiviä valmiiksi, niin miksi tikuta sitä ollenkaan? Emännän polvisukka on vaiheessa, koska harmittaa, kun poikkaisin sitä tehdessäni yhden KnitPicksin sukkapuikoista. En edes muista, mitä muita minulla on kesken, nuo ovat vain viimeksi aloitettuja.

Kaikki vastustaa.

Joululeivonnaisia sentään olen tehnyt ja kaikki lahjat ovat valmiina. Olen saanut parilta yllättävältä taholta yllättäviä muistamisia, ja ne ovat todella lämmittäneet sydäntä. Että joku oikeasti ajattelee meitä, ja haluaa osallistua joulumme onnistumiseen. Se on ihanaa. Tästä joulusta varmasti jää mieleen juuri nuo ylimääräiset lahjat, niin otettu olen ollut.

Yhdestä jouluvaihdosta sain tänään paketin. Toivoin keltaista isoveikkaa, ja pakettia hypistellessäni päättelin siellä olevan lankaa. Muuten olen tainnut olla aika tuhma neuloja tänä vuonna, tuskin muita lanka-aiheisia lahjoja tuleekaan. Te muutkin, jotka olette ihastuneet tuohon keltaiseen isoveikkaan, käykää allekirjoittamassa vetoomus sen tuotannon jatkamisesta!