Olen etsinyt jo kauan uutta pohjaa, enkä ole löytänyt mieleistä. Nyt siis palaan Vuodatuksen omiin pohjiin, eiköhän tämä saa kelvata toistaiseksi. Halusin valkoisen pohjan, jossa kuvatkin näkyisivät kauniisti. Tätä siis katselemme määräämättömän ajan.

Eilen oli mummilapäivä ja odotukset korkealla neulomisten suhteen. Eikä mitä. Minä jouduin ajamaan mennen tullen, joten autossa neulomisesta ei tullut mitään. Mummilassa keskityin enemmän seurusteluun iso- ja isoisovanhempien kanssa ja nukuin päikkäritkin. Eilinen neulomissaldo siis pyöreä nolla.

Olen miettinyt, puranko Jaywalkerit. Lanka on ihanaa turkoosia Fabelia, ja tykkäsin kovasti varren mallikuviostakin, mutta jalkaosassa se ei mielestäni oikein toimi. Lisäksi ensimmäisestä valmiista sukasta tuli aivan liian iso ja kantapää (sovelsin sen itse) on ruma. Taitaa mennä purkuun koko sukka. Mikähän on pielessä, kun niin mielelläni puran kaikkea? Aikaisemmin, jos tuli virhe, niin siinä se kökötti valmiissa neuleessa, ei puhettakaan, että olisin purkanut. Tai jos tekele näytti liian isolta, niin neuloin silti loppuun asti, ja mietin käyttökohdetta vasta sitten. Nyt olen kovin hanakka purkamaan, jos huomaan virheen tai malli ei miellytäkään. Aikuistumistako?