Olo on kuin päättömällä kanalla. Aloitan koko ajan jotain uusia juttuja, ja kun tulee ensimmäinen vastoinkäyminen, siirryn seuraavaan. Tosin tylsistyminenkin on lupa vaihtaa projektia..

Vihervaarasta on vartalo ja toinen hiha odottamassa toista hihaa, josta saa aloittaa lisäyksiä. Vaan kuinkas ollakaan, tämä hiha numero 2 on ainakin pari senttiä kapeampi kuin hiha numero 1. Samoilla puikoilla ja samoilla silmukkamäärillä (tarkistin!) tein, vaan olen sitten vissiin tehnyt toisen hihan paljon tiukemmalla käsialalla. Harmittaa, enkä tiedä, mitä sille teen. Siksi se on ollut jäissä viikon verran.

Aloitin siis Marjakimara-takkia, koska syksylle on luvassa kaveripiiriin pari vauvaa ja meneehän noita vaikka joululahjoiksi jo olemassa oleville vauvoille. Lisäksi minulla on muutama vyyhti ihania sukkalankoja, joita on aina vain yksi yhtä väriä. Idea oli siis loistava, saan käytettyä niitä yksinäisiä lankoja ja samalla valmistuu vauvalahjoja! No joo-o. Ohut lanka, vaikkakin nelosen puikoilla, neuloutuu tuskastuttavan hitaasti. Lisäksi käyttämässäni langassa raidat asettuvat tosi hienosti; takin oikea reuna raidoittuu ruskeaksi ja vasen mustaksi. Ero on huomattava. Uutta työtä siis ->

Viime viikolla tulleessa Novitassa oli ohje Huopasesta virkatuille koreille. Olen säilönyt kaapissa 300 g oranssia Huopasta, niistä piti tulla laukku. Mutta kun kerran tuli näppärä ohje vastaan, niin aloitin virkkaamaan säilytyskoria. Ohjeen mukaan langankulutus oli 400 g, joten käytin myös jämähuopaset (punaista ja ruskeaa) ja sitten piti tietysti ostaa vielä yksi kerä lisää, koska aloitin virkkauksen heti suuremmalla silmukkamäärällä. Huoh. No siitä on enää virkkaamatta se viimeinen kerä, ehkä saan korin piankin huovutukseen.