Osallistuin Ihan Itsen huivivaihtoon ja huivi on aloitettukin jo, mutta nyt tökkii. En tiedä, tuleeko siitä saajan toiveiden mukainen, joten en uskalla tehdä sitä, josko joudun purkamaan sen. Pakkohan sitä olisi tehdä, näkisin, että tuleeko siitä sopivan kokoinen. Kyllä se huivi jollekin menisi, vaikka en sitä vaihtoon laittaisikaan, mutta kun se tökkii niin jumalattomasti..

Siksi olen aloittanut maanisesti miljoona työtä. Pashminahuivia on tehty n. 120 cm. Aloitin eilen kahta hattua, toisen huovutettavan (tosin yksivärisen ja yksinkertaisella langalla ilman raitoja) ja toisen ihan peruspipon. Suunnitelmiakin on vaikka kuinka, haluaisin huovutetun laukun, mutta en löydä sopivaa mallia. Novitan liivit polttelevat edelleen, ja haluaisin itselleni palmikkosukat. Ja kirjoneulesukat. Suunnitelmien toteuttamista häiritsee kuitenkin Langaton Lokakuu (ei kuitenkaan hirveästi, oikeastaan saisin kaikki nuo jo varastossa olevista langoistani) ja se, ettei minulla ole tarpeeksi pieniä sukkapuikkoja.

Vastustaa.. On se käsitöiden tekeminen niin rentouttavaa! Illalla järjestän Tupperware-kutsut, joten voisin oikeastaan rauhoittaa tämän päivän lepopäiväksi käsitöistä. Eli en selaa nettiä enkä lehtiä yhtään löytääkseni täydellisiä toteutettavia malleja enkä katsokaan sotkuhuoneeseen, missä lankani ovat houkuttelevasti esillä.